Akileija

En voinut olla tallentamatta tätä kaunista pientä taideteosta.

keskiviikkona keittiön ikkunan takana

tulin käymään

hei sinähän kuvaat siellä

minulla on kanssa kaveri, huomaatko

täälläkö sitä sapuskaa on tarjolla, minä vähän kurkkaan.

Kuvissa voi näkyä hiukan heijastuksia ikkunasta.

Ihana aurinko taas ilostuttaa. Ei silti, kyllä sadepäiviäkin tarvitaan kuten eilen, luonto herää sateen ja lämmön myötä.

tässä yksi kuva luonnon aikaansaannoksista

ja lisää pyrkimässä kohti valoa. Jos ihmettelette miksi on kaikenlaista keppiä ja risua, ne estää naapuruston kissaa pääsemästä kaivelemaan penkkiäni ja kukkasipuleita ylös.

Meillä ainakin ihan vastakohta eiliselle päivälle.

siksi ajattelin laittaa teille hiukan silmäniloa tällaisista pienistä kevään tuojista

jotka sitkeästi aikaisin keväällä pakkasesta ja lumesta huolimatta jatkavat kukintaansa iloksemme. Nyt lumen sulattua näkyvät koko ihanuudessaan.

Oli niin kaunis aurinkoinen päivä, että ajattelin lähteä metsään kävelemään kamera mukanani. Keskellä metsää kaksi miestä eri aikaan koirineen pysähtyi juttelemaan kun huomasivat kamerani ja kuvaamiseni.

Yksi koira piti minulle sellaistakin komentoa. Ei kuulemma pentu ollut tottunut, että metsässä voi joku seistä paikallaan Ei hauku lenkkeilijöitä, minua kylläkin. Sitten isäntä totutti koiransa metsässä seisovaan kuvaajaan. Hetken koulutuksen jälkeen koiranpentu tottui minuun ja oksat alkoivat taas tuntua kiinnostavammilta. Hauska tapahtuma, hymyilytti pitkän aikaa.

satumetsässä voimia hakemassa

kivoja kissoja, tuuli vaan tuli kanssani kuvaamaan sanoinkin, että sinä tulit taas

päivän piristys kaikille, eiköhän tämä tuo hyvää mieltä.

kuvan keskiosaa, näette yhden nopean kaverin jota sai “metsästää” kameralla. Aina luikahti toiseen kukkaan kun yritin tarkentaa kuvaa

tuonne edelliseen kirjoitukseen laitoin kesäisen kuvan, niin ajattelin jatkaa tässäkin.

Matarakiitäjä tukimukseni mukaan ja nimensä veroinen aikamoinen kiitäjä.

laittakaahan paremmaksi.

tällainen kaveri yöpyi terassin pöydällä

luulin aamulla sen kuolleen, siirsin pöytää aurinkoon ja heti tuli pikkukaveriin eloa. Oli jossain vaiheessa päivällä häipynyt.

pääsinpä kuvaamaan, yleensä lähtee karkuun

mitenkähän saisin napattua auringonkukan siemenen

jospa täältä puolelta

kuvaaja myöhästyi siemenen nappauksesta

entähän tuolta ylhäältä talipötköstä mistä tikkakin käy syömässä…..

ja tällainen olotila olisi ihan ok.