Tullessani lauantai-iltana metsästä kävelytielle, siinä jutteli mies puhelimeen ja hänet ohitin lähtiessäni kotiin päin. Kuulin tämän miehen huutavan perääni, olenko luontokuvaaja. Minä käännyin ja vastailin, että sellainen harrastelija. Sanoi kun on kamera mukanani ja olenko kiinostunut komeasta koppakuoriaisesta jonka oli nähnyt. Sitä sitten yhdessä etsimme mihinkä oli hävinnyt ja löytyihän tämä yteistuumin kun oikein tiirailimme. Olimme varmaankin huvittava näky.

Tällainen musta komistus löytyi, oli kuulemma ollut matoa viemässä johonkin, nyt mato oli saanut jäädä.

Mies auliisti auttoi kuvaessani, otti kepin päähän koppiksen jotta saisin jotain kuvaa jo hiukan hämärtymässä olevassa illassa. Ei oikein pysynyt koppis kepin päässä joten

hän otti sen käteensä, siinä tämä musta mottisarvinen innostui menemään. Ei millään meinannut saada kuvaa kohdistettua.

Kuten näkyy vipelsi pitkin kättä sinne sun tänne.
Näin sitä voi tavata kivoja ihmisiä, hetken juttelimme ja hän lähti pyöräilemään toisaalle hyvää jatkoa toivotellen ja minä kotia kohden kävelemään.
Hiukan jäi harmittamaan kun en blogini osoitetta hänelle huomannut antaa.