Akileija

Tämä teekannu on mielestäni hauskan näköinen aikoinaan ollut vanhemmillani.

En yleensä näin koristeellisesta pidä, mutta tässä on sitä jotain.

Kirpputorilla käydessäni katselen aina löytyykö lasilautasia

Kuvasin

muutamia

lasilautasia

joita

olen hankkinut kirppikseltä. Nämä ovat vanhemmasta päästä, olen myös uudemman mallisia ostellut. Toivottavasti pääsen taas pian tutkailemeaan löytyykö jotain hankkimisen arvoista.

Tämän löysin aikoinaan kirppikseltä oli sen oloinen että voisi tulla meille.

Kesti monta tuntia putsaamista, liotettiin ja hinkattiin lopputulos oli vaivan arvoinen.

Jatkan tässä kaapista kaiveltujen tavaroiden kuvaamista punaisen padan jälkeen

Nämä ovat äiti ja isä avioliittonsa alkuaikoina ostaneet. Olivat käytössä, mutta myöhemmin äiti pakkasi pahvilaatikkoon ja vei vintille. Sain ne muutama vuosi sitten ja muuttivat meille, ensin vinttiin ja sitten myöhemmin vitriiniin.

Ovat minulle rakkaat muistot lapsuudestani.

Ei enää käytössä vaan ihasteltavana. Näitä on kumpaakin purkkikokoa 6 kpl, myös suola- ja jauhosalkkarit, pienemmissä purkeissa hiukan käyttöjälkiä.

Ajattelin laittaa minäkin punaisen padan tarinan tänne. Tirsu tämän aloitti ja huomasimme, että näitä padan omistajia löytyy ja vaikka voisi olla punaisten patojen omistajien kerho.

Tämä ei alkujaan ollut tarkoitettu minulle vaan työpaikkani johtajalle. Näin kun tätä vietiin hänelle ja sanoin miespuoliselle työkaverilleni, että tuolla olisi minulle tarvetta. Olin nuori juuri omaa kotia perustava. Kului vähän aikaa niin punainen pata tuli kuin tulikin minun huusholliin. Sanomiseni oli viety johtajalle ja hyvänä ihmisenä ajatteli varmaankin vähissä rahoissa olevaa nuorta naista kodin perustamispuuhissa. Vieläkin häntä lämmöllä ajattelen vuosien takaa.

Esineillä voi olla niin monta erilaista tarinaa, tämä oli minun punaisen padan tarina.

Voisin Tirsua mukaellen laitella kanssa tänne väliin vuosien varrella kertyneitä niin “tapeellisia” tavaroita ja rakkaitakin.