Kurkin usein keittiön ikkunasta ruokabaarin suuntaan ja aamupäivällä täytyi oikein tarkentaa katsetta että mikä siellä maassa on. Näin kaksi lintua mutta ajatuskykyni oli hitaalla, kesti hetken ennen kuin ymmärsin tilanteen.
Hiiripöllö (onkohan oikea määritys) väärä oli, on varpuspöllö Hullukaali oikaisi, kiitos) oli juuri saanut mustarastas naaraan saaliikseen, ei ollut enää mitään tehtävissä. Olen katsellut tätä mustarastasta ja huomannut sen toisessa siivessä olevan jotain häikkää, oliko sen loukannut. Mietin että mitenkä selviää talven yli, ei selvinnyt vaan tämä pöllö oli tarkkasilmäisenä huomannut vajaakuntoisen, ehkä näin oli parempi yritin itselleni vakuuttaa kun tilannetta katselin.
Kyllä pöllön pää vikkelään kääntyy ja tässä yksi kuva siitä, vaikka oli surullinen tapaus, tämä on hiukan huvittava kuva.
Minä sain aikamoiset tuijotukset kun uskalsin osoitella
mustalla mötikällä ja
häiritä ruokailua.
Kai kyllästyi tuijotteluun ja alkoi kynimään höyheniä,
en kumminkaan niin vaaraton tainnut olla kun piti tarkistaa ja pää kääntyi eikä tarvinnut asentoa vaihtaa.
Höyhenpuvun alta löytyi ruokaakin, hetken aikaa söi ja lensi pois jonka jälkeen minä kävin hakemassa mitä oli jäljellä. Pöllö tuli uudelleen katsomaan, lensi puun oksalle ja katseli, ei ollut mitään enää ja lähti pois. En tätä kaveria mielellään uudelleen halua ruokabaarin lähistölle vaikka olikin mielenkiintoinen nähtävä.
Raakaa peliä luonnossa(kin). Pärjää tai sun käy huonosti! Luonnon laki.
On se erikoisen näköinen tämä pöllö, kaunis eläin.
Tämä on varpuspöllö, jolle on juuri tyypillistä tulla saalistamaan lintulaudoilta. Olisit antanut syödä loppuun vain, niin ei tarvitsisi pöllönkään heti nirhata uutta tipua.
Onnistunut kuvasarja. Ja tuo oli tosi vallaton kuva jossa pöllön pää pyöri kuin hyrrä.
Sepä se tässä elämässä on, syö tai tule syödyksi. Ei joku voisi vinkata että tuolla pääkaupunkialueella olisi aika kiva joukko urbaaneja pupusia, joita saa huhujen mukaan ihan luvan kanssa syödä. Vaikka kyllä sekin on aika raakaa touhua se, jos vaikka onnistuu sellaisen tapahtuman näkemään.
Pitsihame, näinhän se on ja erikoisen värinen lintu.
Hullukaali; kiitos oikaisusta. Annoin sen rauhassa syödä niin kauan kuin söi, en halunut jättää sitä raatoa siihen lojumaan.
No olipa dramatiikkaa pihallasi! Onneksi ehdit napata kameran. Meilläkin kävi samantapainen lintu muutama viikko sitten. Jonkin pienen nappasi silloin, mutta näin vain kaukaa.
Minusta mustarastas on aika isokin suhteessa pöllöön. Tietysti siitä sai kerralla vatsan täyteen.
Komea kuvasarja! Toivottavasti ei kuitenkaan ala usein vierailla lintulautasi läheisyydessä.
Annu; kyllä se pää kääntyilikin kuin hyrrä. Eihän tuo näky kovin kiva ollut, mutta näinhän se on että jollain näiden pöllöjenkin on elettävä.
Hieno kuvasarja luonnonlakien pelittämisestä. Noin se menee toisen elämä on toisen kuolema.
Mitenkä mahtaa pärjätä minun pihani mustarastaat, kun on pakkasta -15. Eilen olivat ainakin syömässä lintulaudan alta.
Vau, mikä kuvasarja ! Toisaalta vähän järkkyä, mutta toisaalta pöllön komeus ja erikoisuus tulevat mielettömän hyvin esille kuvissa.
Ihanat santut sulla, niin veikeän ja hennon väriset : )
Sellaista se on luonnon elämä. Syö ja tule syödyksi. Heikot sortuu aina elontiellä ja vahvemmat porskuttaa. Komea pöllö sattui tiellesi ja toden totta, tuo pyörivä pää on kyllä ylihauska! Olet saanut siitä mahtavan kuvan.
On kaverilla tiukka ilme!
Onpa komea kuvasarja ja komea pöllökin. Sitä tämä on tietysti luonnossa: syö tai tule syödyksi. Ihminen vainei aina sitä muista, että täytyy petojenkin saada ravintonsa.
Joo, pitäähän pikku pöllönkin elää. Hyvät kuvat olet saanut otettua. Pyörivä pää on hupaisan näköinen.
Hienot ovat taas kuvasi! Ihmeen suurikokoisen saaliin kimppuun tuo varpuspöllö uskaltaa käydä, varmaan siinä siipivaurio oli osasyynä. Muistin vasta lauantaina laittaa talipötkylät tarjolla mökillä käydessä, vaikka olin jo aiemmin ne ostanut ja laittanut jääkaappiin kylmenemään, onneksi huomasin sen blogijuttusi uudestaan.
Ovatpa saintpauliasi ihastuttavan värisiä!
VAU!!! Mieletön kuvasarja. Että osasitkin kurkata oikeaan aikaan lintulaudan alle.
Tuo toinen kuva on tosi hauska!
“Päänkin piti pyöriä kuin emohuuhkajalla…” Jossain Juha Watt Vainion laulussako se on, näkyy se pyörivän varpuspöllölläkin.
Oletpas saanut hienoja kuvia pöllöstä! Kumma, kun ei mennyt pöllön pää solmuun tuollaisesta kieputuksesta!
Jestas, mitkä kuvat. Melko söpö tuo pöllö, yllättävän pieni, kun tiiän minkäkokoinen on mustrastas. Karseeta kuitenkin tuo mitä se teki… mutta näinhän se menee luonnossa. Superhassu tuo hyrräkuva
Hienot kuvat olet saanut tästä harvinaisesta vieraasta. Vaikka luonnonkiertoon kuuluukin syödä ja tulla syödyksi ei ole mukava jos pöllö pikkuvieraita hätistelee.
Uuna
Aimarii
SariW
TeeTee
TeSa
Villiviini
Irma
Leenamummi
Anu
Riitta
Marjukka
-Maiju-
Inkivääri
Kiitos kommenteistanne, oli se aikamoinen näytös ja onneksi sain jotain kuvattuakin etten hömistyneenä vain katsellut. En todellakaan halua sitä useammin käyvän. Oli se tuijotus aikamoista ja se pään pyöritys, näki taakse hyvin. Kaksi mustarastasta tuli eilen illalla syömään ja minä nenä lasissa ettei tule uutta saalistusta, nämä olivat terveitä ja liikkuivat sukkelaan.
Wau–hieno kuvasarja!!
Tainnu meilläkin joskus vierailla,kun ei ole jäljelle jäänyt kun höyhen kasa–
AN; satuin saamaan kameraani ja kyllä teilläkin varmaan on ollut jos kasa höyheniä vaan on jäänyt.
Auts, tuttu juttu. Aikoinaan ihastelin uutta vierailijaa lintulaudalla. No, pian todellisuus tuli vastaan. Petolintuhan varpuspöllö on, vaikka onkin pieni ja viehättävä katsella.
Uskomattoman hyviä kuvia kamerallasi saa, kateeksi käy.
Olipas aikamoinen kuvasarja varpushaukasta!
Mä olen sen kuvitelut ennen paljon suuremmaksi.
Ja sitä ihmettelin myös, että nappasi niinkin ison linnun itseensä verraten, kuin mustarastaankin.
Huomasi tietenkin, että oli huonosti liikkuva lintu ja siihen iski silmänsä heti!
Luonto on julmaa, sille ei mitään voida, vaikka koitetaankin ruokintapaikalla niitä suojella, muttei aina voida olla siellä, missä linnut ovat!
Joskus käy näinkin kurjasti, mutta hienot kuvat kuitenkin ehdeit saamaan.
A-L; eikö olekin pieni, sitä minäkin ihmettelin, en kaipaa takaisin. Kamerani on pitkänajan haave toteutettuna.
Harakka; luonto on julmaa, jotenkin sen hyväksyin kun mustarastas taisi olla vajaakuntoinen, pahalta tietenkin tuntui kun olin sitä juuri kuvannut pensaan oksalla istuvana.
Vau, aika mahtavaa varmaan todistaa tämmöistä omasta ikkunasta. Jestas noita silmiä, on melko näyttävä tuijotus.
Hienoja kuvia Tia
Niina; oli se aikamoinen näky ja nuo silmät olivat ensin hiukan hämmästyneen oloiset, että mistä se tohon ilmestyi mustan mötikän kanssa.
Oletpa saanut pöllön vangittua kamerallasi. Komea on lintu. Pää kääntyy sukkelasti, ei ole kuin pyörre pään liikkeestä. Olisipa minullakin noin notkea niska.
Kaunis lintu, vaikka veikin yhden silmäniloistasi. Hyvä kun veit tähteet pois. Toivotaan, ettei se tule toiste ruokabaariisi kuokkimaan kun huomasi “jonkun toisenkin pedon” käynneet saaliillaan. Meillä sekä huuhkaja että haukka kävivät verottamassa fasaani yhdyskuntaa, jota isäni ruokki talvisin.
Sisko; oli tuo yllätys saada pöllö kuvatuksi ja niin pieni se oli, luulin isommaksikin.
Rusina; kaunis oli ja erikoiset silmät. Halusin putsata kaikki pois, toinen peto vei. Vai uskalsivat viedä fasaaneja.