Kotona taas, ihanaa oli mökkireissulla, ei mitään ihmeitä tehty, aika mennä hurahti nopeaan, olisin kauemminkin ollut piti vaan tulla kotonakin käymään.
Kypsyneitä vadelmia oli pensaissa ja niitä ajattelin hiukan poimia muuhunkin kuin suuhun. Vadelmien herkullisuuden olivat monet muutkin huomanneet ja oli aikamoinen vilske pensaissa, kymmeniä pörisiöitä oli syömässä, kuten huomaatte ovat vadelmani maistuneet.
Pensaiden alapuolelle kurkin ja kova touhu sielläkin
lisää samaan marjaan tuli syöjiä. Litran verran poimin ja sitten luovutin, eivät minulle mitään tehneet vaikka vieressä olinkin, mutta oli hankalaa katsoa etten samaa marjaa poiminut kuin syöjät, sitä eivät ehkä olisi suvainneet.
Illalla myöhään ajelin kotiin, mies jäi vielä mökille. Siksi jäi tuloni myöhäiseksi kun autoin miniää marjojen laitossa, olivat käyneet mansikoita poimimassa läheisellä maatilalla ja annoin pienet erät mustia- ja valkoisia viinimarjoja + vadelmat sekoitukseen mansikoiden kanssa. Yllättävän moni oli illalla vielä liikkeellä, rauhallista kylläkin oli ajella.
Tänään on kuulemma luvattu kaunista kesäpäivää joten nautitaan siitä, hyvää torstaita toivotan.
Paljon näyttää olevan blogikavereilla kirjoituksia joten aikaa niiden lukemiseen taitaa vierähtää, pikkuhiljaa.
Samaa teen täälläkin, lueskelen kirjoituksia. Loman jälkeen on montaa hyvää postausta käytävänä läpi
Ihania vadelmia sinulla kuvassa!
Pahus, kun noista ihanista vadelmista ovat muutkin kiinnostuneita kuin me. =)
Rohkea olet ollut, jos noiden kavereiden kanssa samaan puskaan uskaltauduit. Minäkin tulin juuri muutaman päivän reissulta. Lähtiessä oli kolme kypsää vadelmaa, nyt pitääkin mennä kurkkaamaan, saisinko jotain kerättyä vai liekö on meilläkin nuo muut käyneet niillä sillä aikaa herkuttelemassa.
Nia; paljon on luettavaa.
Una, oli kiinnostuneita aikas monta.
Anne; kavereita ne ovat, eivät ole toistaiseksi minua pistäneet. Toivottavasti sinulle jotain ovat jättäneet.
Marjassa on elämää! Vadelma maistuu hyvälle ampiaisistakin, ihan herkutteluhetki! Hyvät kuvat!
Kiva, kun saa katsella pitkästä aikaa kuviasi. Tuli jo vieroitusoireita.
Hyvin näyttävät marjat maistuvan pörriäisillekin.
Sisko; marjassa oli todella elämää, herkuttelivat nekin.
Anu; taas täällä ja kiva jos kuvani ilostuttavat. Maistui hyvin pörriäisillekin.
Noiden kanssa on ikävää kilpailla marjoista, minä jouduin kilpailemaan vain pystykorvan (oman) kanssa. Oma vikani sekin, tiesin kyllä että Frodo on ihan hulluna villivattuihin. Siis päätimme ihan sopuisasti että se hoitaa alaoksat ja minä ylemmät.
Demetrius; kyllä minä jotain sieltä sain, mutta kun alkoi olla niin paljon vastassa luovutin. Hih, sinullapa hauska kaveri marjareissuillasi, et joudu kumartelemaan turhan takia
Kyllä ampparitkin hyvän päälle ymmärtävät. Villivadelmat alkavat jo Savossakin kypsyä. Ja niitä riittää!
Irma; kyllä ymmärsivät ja teillä siellä vaikka mitä herkkua, täällä villivadelmat poimitaan heti pensaat tyhjiksi.
Vaapukathan ovat mehiläisen näkökulmasta kuin tarjottimella. Siitä vain kupu täyteen ja suristen pesälle valmista nektariinia käyttöön. Olen oikein kuivina ja lämpiminä kesinä seuraillut marjojen katoamista pensaista. Ihmiset kastelevat, jotta marjat lihoisivat ja kas, mehiläiset ovat tyytyväisiä ja miksei muutkin tarjottimelle osuvat otukset.
Rusina; olivat kyllä hyvän apajan löytäneet, kai niillä pesä jossain lähellä oli kun niin paljon oli liikkeellä, olisikohan ollut siinä maassa.
Ihanan näköisiä vadelmakuvia sulla. Minäpä keräsin taas tänään 8 litraa vadelmia. Meillä ei näkynyt pörriäisiä. Jonain kesänä niitä kyllä oli ja joku pisti mua sormenpäähän kun huomaamattani samaan marjaan tartuin. Erittäin hyvä vadelmavuosi tänä vuonna – ainakin meillä. Kerätty on tähän mennessä yli 70 litraa eikä loppua näy… Onneksi on sukulaisia, jotka tulee mielellään itselleen keräämään ja muutamia muitakin.
Hihi, pitää jakaa
-Maiju- ; kiitos, voi, on sinulla paljon marjoja talven varalle, olisipa minullakin mistä poimia.
Hannele; jaettu on
[...] Ruusujen punaisuutta ihastellessa tuli mieleen, että pitääpä sitä pihalla ollessa käydä muutaman päivän aikana kypsynyttä metsämansikkasatoakin kurkkaamassa ja sainkin kerätä taas mukavan määrän noita punaisia herkkuja. Ilokseni näin myös jo hieman punaista vattupensaassakin ja onneksi ilman Akileija-blogin Tian “vattukavereita”. [...]
Kivoja kuvia olet ottanut, minua ei noin lähelle olisi saatu pörriäisiä.Olisin hävinnyt paikalta alle aikayksikön, niin hirveästi pelkään niitä.Yksi kerta riitti kun pisti, todettiin allergiseksi.Tiedän ,kun on paikoilaan ,niin ei pistä.Mutta siihen minusta ei ole.
Tuommoinen pörriäinen oli aamulla puistoharjoituksissa “nuoleskelemassa” mansikkamehua kädestäni. Pitkään taapersi kämmentäni edestakaisin tehdessäni tajin liikesarjaa mahdollisimman pehmeästi. En tietenkään sulkenut kättäni nyrkkiin vaan annoin mehiläisen tutkia rauhassa. Kun tunsin lämmön leviävän käteeni, lähti pörriäinen tutkimaan muita kukkia. Ilmeisesti töppöset alkoivat “kärähtää” kuumentunutta ihoani vasten. Pohdin mehiläistanssin mahdollisuutta, jos käteni todetaan epäkurantiksi kukkaseksi…
Smile; sinulla siellä monelaista nautittavaa. Meidän kaverit olivat myös nauttimassa.
Timjamiini; jos on allerginen kannattaa pitää välimatkaa. Itse en näitä kavereita pelkää, kai ne sen ovat huomanneetkin kun antavat olla rauhassa.
Rusina: sinulla hauska tanssiesitys, kiva tutkailla hiukan lähempää.